[ Sisältö | Kirjoitelmia | Taidetta | Valokuvia | Palaute ]

Sillalla

Ei ollut paljon tavallista kehnompi sää Lontoossa, kun bisnesmiehet joutuivat hoitamaan asioitaan, ja muut kiiruhtivat, minne olivatkaan menossa. Yksikään ei huomannut toistaan, muuten kun nyt liikenteessä on välttämätöntä. Oli syysaamu.

Jalkakäytävää pitkin käveli tyttö, noin viidentoista. Hän ei kävellyt yhtä nopeasti kuin muut. Hän tuli sillalle, sellaiselle betonirakennelmalle, jonka yli pääsee toiselle puolelle jokea - jos kävelee suoraan. Tyttö käveli ja istui kaiteelle puolivälissä. Siinä hän oli ja epäröi tovin. Häijy tuuli piiskasi hänen poskeaan, ja pilvet taivaalla tummuivat.

Sitten tyttö nousi ylös ja astui kapealle kaiteelle. Hän katsoi ylös, ja sitten alas. Joki alhaalla oli harmaa, ja näytti vastenmieliseltä. Siinä näkyivät taivaan tummat pilvet.

- Et kai hyppää, kuului ääni hänen takaansa. Se olisi ollut ystävällinen miesääni, ellei se olisi ärsyttänyt tyttöä niin kovasti.
- Entä sitten jos hyppäänkin? tyttö kysyi ivallisesti.
- Et halua hypätä, ääni sanoi, ja tyttö irvisti sille.
- Minä päätän mitä haluan, huusi tyttö.

Ja joki jatkoi kulkuaan tasan yhtä harmaana, kuin ennenkin, ja sää oli yhtä kehno.

Takaisin