[ Sisältö | Kirjoitelmia | Taidetta | Valokuvia | Palaute ]

Kirjoittaminen - terapiaa vai taidetta?

Viime yönä kirjoitin kirjeen vanhalle ystävälle, josta en ole kuullut pitkään aikaan. Ajattelin tiedustella mitä hänelle kuuluu, ja kaivoin pöytälaatikostani kirjepaperia, teroitin kynän ja aloin kirjoittaa. Kerroin kirjeessä, kuinka olin herännyt keskellä yötä, enkä ollut enää saanut unta, ja että muistin vielä hänet ja saatoin yhtä hyvin raapustaa kokonaisen kirjeen hänelle, kun uni ei enää ollut tullakseen. Annoin kaikenlaisten ajatusten tulla paperille, kunnes olin tyhjä. Muistin vielä osoitteen, suljin kirjekuoren ja nukahdin.

Tässä maailmassa on olemassa monenlaisia mahdollisuuksia itseilmaisulle. Itse pidän kirjoittamista yhtenä varteenotettavimmista tavoista parannella haavojaan. Se myös avaa ovia kuvitteellisiin, kiehtoviin uusiin maalmoihin. Kirjoittaminen ei hirveästi poikkea maalaamisesta tai kuvanveistosta. Samanlaista säheltämistä kaikki. Siis taidetta vai terapiaa?

Kynä on voimakas työkalu, eikä sitä pidä vähätellä. Kynä voi olla terävä tai sitten tylsä. Samoin jälki, joka paperiin jää, voi satuttaa tai parantaa. Se voi tuhota tai luoda. Kirjailijoilla on erityisen suuri vastuu kirjoittamisistaan, sillä heidän tuotoksensa ovat niin monien saatavilla, ja kirjakaupoissa ja kirjaston hyllyillä aivan tyrkyllä. Onneksemme kirjailijat ovat enimmäkseen täysin hyvää tarkoittavia ja käsittääkseni useimmiten välttävät itsensä ja muiden telomista.

Minä olen aloittanut kirjoittamisen omana terapiana. Alussa en tiennyt, mitä kirjoittaminen minulle teki, enkä tuolloin ymmärtänyt paljon muustakaan. Jälkeen päin olen alkanut ymmärtää, että kirjoittaminen on minulle lääkettä. Kirjoitan valkoiselle paperille, mitä päähän pälkähtää, ja niin se on poissa myrkyttämästä mieltäni. Kirjoittamisen terapiallinen kuin taiteellinenkaan teho ei ole kirjaimissa eikä sanoissa vaan merkityksessä ja kokonaisuudessa.

Ehkä olen matkalla kirjailijaksi. Ehkä en. En tiedä paljoa kirjailijoista. Enkä tiedä kirjoittavatko he omaksi ilokseen vai myyntiä varten, taiteilevatko he terveydekseen vai rahaksi. Varmasti heitäkin on monenlaisia. Ainakin sen jälkeen on, kun minut joskus luetaan kirjailijaksi. Jos se siis on tapahtuakseen.

Valokuvaus on taidetta, vaan eivät kaikki valokuvat ole taidetta. Kuitenkin yllättäen osaa lehtikuvista voidaan pitää taiteena. Ainakin minä olen Pohjalaisessa nähnyt joitakin taidekappaleita. Niitä näkee harvoin, mutta niitä on, ja lehtikuva voi joskus olla jopa terapeuttinen.

Piirtäminen on taidetta, vaan eivät kaikki piirrokset ole taidetta. Yllätyksettömästi tämä pätee myös kynäilyyn. Tuskin kukaan osaa sanoa, mitä taide todellisuudessa on. Taiteella on selvästikin erilaisia merkityksiä ja ulottuvuuksia eri henkilöille. Eri ihmiset näkevät kauneutta ja taiteellisuutta eri paikoissa. Siitähän taiteessa on kyse: monimuotoisuudesta. Taide on luomista ja rakentamista.

Terapiassa on ihmisen hyvinvointi on kyseessä ja se tarkoittaa rakentamista. Minä rakennan itsestäni taiteilijaa. Kirjoittamalla rakennan itselleni pilvilinnoja, illuusioita, fantasioita. Toteutan itseäni taiteilemalla. Minulle se on terapiaa.

Takaisin