[ Sisältö | Kirjoitelmia | Taidetta | Valokuvia | Palaute ]

On se vaan kumma

On se vaan kumma kuinka aurinko nousee joka aamu. Joka ilta se laskee. En kyllä ymmärrä mikä sitä vaivaa.

En ymmärrä mikä minua vaivaa. Joka ilta menen nukkumaan ja joka aamu nousen. Ja aina samassa järjestyksessä. Viime aikoina on tullut nukuttua päivinkin. Sitä tulee ihan sikana nukuttua päivät ja yöt läpeensä eikä mitään ehdi tekemään.

Töissä pitää puurtaa 4 tuntia päivässä, eikä mitään saa aikaan vaikka/kun ei pidä kahvitaukoja kun kahvi on niin pahaa. Tupakka on myös pahaa. Aurinkotuulet sotkevat ajatukset ja jäljestä näkee että kun ohjelmoi työkseen, niin olisi hyvä suunnitella mitä tekee. Olisi hyvä miettiä mitä tekee, ja mitä pitäisi tehdä. Vaikka en tiedä onko sillä väliä, että tulee joka päivä töypaikalle viettämään leppoisan hetken viileässä toimistotilassa, jonka seinät ovat mitäänsanomattoman valkoiset, kolkot vailla mitään piirteitä, tuijottamaan monitoria, pyörimään pehmeällä tuolilla, naputtamaan näppistä niin että saa ranteensa kipeäksi, että että. Lopulta mulle jopa kai annetaan rahaa. Se olisi tarpeen. Vai mitä sitä rahalla tekee? Nytkään en ole sitä kuluttamassa kun täällä mä vain istun töpaikalla ja haikailen kesään. Kohta on talvi ja taas palellaan. Ja kun työpäivä on ohi, niin en millään jaksa kuluttaa kaikkea mitä olen ansainnut. Taidan kuitenkin mennä vain jäätelölle.

Toivoa sopii että löydän tytön jolle voisin sillon tällöin ostaa ruusuja. Huomasin että vuosi sitten sain valkean ruusun 8 markalla eräästä Huutoniemen kukkakaupasta. Se oli oikein kaunis ruusu. Nyt saman näköinen ruusu keskustan kukkakaupassa maksaa 20mk. Sehän helpottaa rahahuoliani. Vielä kun tytön löytäisin. En viitsi kukkia ihan itselleni ostaa.

Takaisin