[ Sisältö | Kirjoitelmia | Taidetta | Valokuvia | Palaute ]

Suomi, minun Suomeni

Suomenlippu on sininen ja valkoinen,
kuin kirkas taivas ja puhdas lumi.
Suomenlipun sininen risti on kaunis kuin tyyni järvi,
ja valkoinen pohja on puhdas omatunto.

Olen syntynyt suomalaiseksi, olen ylpeä suomailaisuudestani, ja tulen kuolemaan suomalaisena. Olisi vaikeaa ajatella muuta. Miksi ajattelisinkaan? Täällä on puhdas luonto, kesä, tuhansia rakastettavia järviä, syksy, ruskan väriloisto, talvi, lunta niin paljon, että siihen uppoaa, kevät ja monta ihanaa asiaa, joista ei tajuaisi edes uneksia.

Suomessa voi kokea hyvin paljon ja päästä niin lähelle luontoa, että karhun hengittäessä niskaan hönkään takaisin ja kysyn: "Mitä kuuluu, Otso Mesikämmen, metsän kuningas?" Lapin tunturipoluilla harhaillessa kadottaa helposti ajantajunsa. On aikaa katsella purppuraa kukkaa ja vihreää sammalta. Mitä ylemmäs nousee, sitä harvemmaksi ilma käy ja sitä suuremmaksi se jokin tunne kasvaa.

Suomen tuntureissa on se hyvä puoli, ettei happi huipullakaan lopu, ja silti sieltä näkee niin kauas, ettei koskaan soisi niin kauas menevänsä; näkee niin kauas, eikä kuitenkaan yhtään ketään. Saa olla niin yksin, kuin vain voi toivoa ja kuvitella viiden miljoonan Suomessa. Kourallinen ihmisiä neliökilometrillä, ja hekin asuvat kaikki Helsingissä tai Tampereella.

Ei pelkästään Lappi ole mainiota täällä jäätävässä Pohjolossa, vaan myös etelämpänä riittää kylmää ja kaupungeissa on se hyvä puoli, että sieltä meitä suomalaisia voi yllättää, jos ei Lapissa kehenkään törmännyt. Suosittelen lämpimästi johonkin suomalaiseen tutustumista. He ovat ikään kuin ihmisiä, ja heidän kanssaan voi jopa jutella.

Olen tyytymätön ja tyytyväinen maahani. Täällä on kaikki mitä tarvitsen: hyvät ja huonot puolet. On ihanaa, että voin olla ylpeä Häkkisestä ja menestyvistä jääkiekkotähdistä, vaikka en itse liikauta eväänikään auttaakseni heidät voittoon, saati itse yrittäisin tähdeksi urheilussa. Se vain kuitenkin on aivan mahtavaa, kun muut suomalaiset loistavat. Ja me selviämme ja säilymme, vaikka Häkkinen ei maksaisikaan verojaan Suomeen. Monacossa on pienempi veroprosentti. Ei se isänmaallista kai ole, mutta milloinkas mikään olisi, kun on kyse rahasta.

Tähän maailmanaikaan vouhotetaan paljon kansainvälisyydestä, nuoret kaipaavat ulkomaille, ja maapallo pienenee. Minullekin silloin tällöin tulee sellainen olo, että haluaisin lähteä, mutta vain sen takia, että voisin palata ja matkalla aina muistaa kotimaatani, sillä tyhmintä, mitä voisin tehdä, olisi unohtaa, mistä olen kotoisin. Se kannattaa pitää mielessä kansainvälisessäkin toiminnassa. Ei saa antaa muiden jyrätä meitä.

On sanottu, että suomalainen kulkee vaikka läpi harmaan kiven, ja sehän pitääkin paikkansa, mutta jos se tarkoittaa vain harmaata kiveä, eikä ollenkaan kekseliäämpiä ongelmia, siinä on pulma. Jotkut väittävät, ettei suomalainen mies uskalla olla hempeä, mutta siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ei osata olla hempeitä. Tai kyllä osataan, mutta toinen ei tajua toisen olevan hempeä, kun ei itsekään ymmärrä, mitä se saattaisi tarkoittaa. Sanon vain, että turhaan suomalaisia mollataan. Me vain olemme enemmän suomalaisia, kuin muut maailmassa, ja siksi ainutlaatuisia.

Takaisin